Ahvenisto 17-18.5.08
Rata-SM kauden avauskilpailu ajettiin legendaarisella Ahveniston moottoriradalla Hämeenlinnassa. Tuttuun tyyliin Legendsit keräsivät suurimman ja myöskin tasaväkisimmän osallistujajoukon. Mukana kisassa oli 35 kivenkovaa autoa ja kuljettajaa.
Harjoituksissa löysimme melko mukavan vauhdin ollessamme aivan kärjen tuntumassa. Sama tahti jatkui aika-ajossa, jossa sijoituimme kolmanneksi n. 0,4 sekuntia paaluaikaa heikommalla ajalla. Tästä huolimatta olimme luottavaisina kilpailun suhteen, jossa tiesimme aikaerojen tasoittuvan.
Ensimmäinen kilpailulähtö sujui vaiherikkaasti sijoituksemme vaihdellessa useaan otteeseen kolmen kärjessä. Olimme päätyneet harjoitusten perusteella ajamaan lyhyemmällä perävälityksellä kuin pahimmat kilpakumppanit. Tämä toi meille etua mutkaosuudella, mutta suorilla taas annoimme hieman tasoitusta huippunopeuden suhteen. Niinpä lähes poikkeuksetta pääsuoralla Matintupa ja Lehtola pääsivät ohitseni ja minä ohitin heidät mutkaosuudella. Kahdelle viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olin kärjessä, mutta pääsuoralla sekä Matintupa että Lehtola pääsivät ohitseni ja ohitustilanteessa syntyi pieni rako heihin. Lisäksi taustapeileissäni näkyi jatkuvasti Kumpulan oranssi kaunotar turhan lähellä ja jouduin keskittymään kolmannen sijan pitämiseen siinä määrin, että en pystynyt viimeisellä kierroksella haastamaan kahta kärkikuskia. Kolmannen sijan onnistuin kuitenkin pitämään ruutulipulle asti ja kausi oli avattu melko mukavalla sijoituksella.
Sunnuntain kilpailuun pääsin starttaamaan paalupaikalta, koska olin ensimmäisessä kilpailulähdössä ajanut nopeimman kierrosajan. Lähtö ei kuitenkaan sujunut alkuunkaan nappiin, sillä ottaessani kytkintä "tuntumalle" autoni pääsi hieman liikahtamaan ja tästä aiheutui vilppilähtörangaistus. Autossamme on tälle vuodelle uusi moottori ja sitä myöten myöskin uusi kytkin, joka tuntuu melko lailla herkemmältä ottamaan kiinni kuin mitä viime vuonna totuin. Ennen seuraavia kilpailuja asialle täytyy tehdä jotain. Reilusti starttiharjoituksia tai koittaa muuttaa kytkintä pehmeämmäksi. Joka tapauksessa vilppilähtö mikä vilppilähtö, eikä sille enää voi mitään. Vilppilähdöstä seuraa "Stop and Go" rangaistus, joka näytetään kilpailijalle merkinantotaululla järjestäjän toimesta. Tälle vuodelle merkinantopaikka oli siirretty aiemmilta vuosilta ja nyt se sijaitsi todella vaikeassa paikassa nähdä. Juuri ennen hankalaa lähes täysillä ajettavaa vasemmalle kaartavaa mutkaa. Kaksi muutakin kuljettajaa ottivat vilppilähdön ja näinpä "Stop and Go" kyltin yhteydessä näytettiin kolmea numeroa päällekkäin. Kukaan meistä kolmesta ei nähnyt kylttiä ja numeroita ja niinpä jatkoimme kilpailemista. Vielä kun kyltti tuli vasta neljän ajetun kierroksen ja Räikkösen Masan "raadon" aiheuttaman turva-autoepisodin jälkeen, ei siinä vaiheessa enää osannut olettaa tulevan rangaistuksia lähdöstä. Kun rangaistusta ei noudatettu, järjestäjät ottivat esille mustan, hylkäyksen aiheuttavan lipun. Emme edelleenkään nähneet lipun yhteydessä olevia numeroita ja kaikki kolme jatkoimme kilpailua maaliin asti.
Itse kilpailutapahtumat olivat jälleen vaiherikkaat ja pieniltä osumiltakaan ei tällä kertaa vältytty. Viimeiselle kierrokselle pääsin kärjessä, mutta takalenkillä Matintupa pääsi kuittaamaan ohitseni. Ruutulipulle tulin hänen perässään toisena. Varikolle ajettuani sain kuulla aiemmin kertomani episodin vilppilähdöstä ja mustasta lipusta, joka siinä vaiheessa yllätti täysin. Kanssakilpailijatkaan eivät kylttiä olleet nähneet. Eihän heidän olisi muuten ollut mitään järkeä taistella hampaat irvessä ruutulipulle asti.
Ensimmäisissä virallisissa tuloksissa kaikki kolme "Stop and Go" kylttiä noudattamatta jättänyttä kuljettajaa hylättiin. Tämä oli sikäli katastrofaalista koko kautta ajatellen, että normaalisti loppupisteistä saa jättää kaksi huonointa lähtöä pois, mutta jos jostain lähdöstä on hylkäys, on se lähtö otettava mukaan loppupisteisiin nollana pisteenä. Täten mestaruustaistelun olisi voinut unohtaa samantein. Ei muuta kuin kilpailujohdon puheille ja kertomaan, että kukaan meistä kolmesta ei todellakaan nähnyt kylttiä, eikä olisi todellakaan niin tyhmä että pilaisi kautensa ensimmäisessä kisassa ottamalla hylkäyksen. Kilpailujohto pysyi tiukasti hylkäyksen kannalla ja päätin jättää asiasta vastalauseen. Ei muuta kuin sääntökirjasta etsimään juridista tukea maalaisjärjelle. Sieltä löytyi kohta, jossa kerrottiin tiedonantokylttien yhteydessä näytettävien kilpailijan numeron sisältävien taulujen minimikooksi A3 ja numeroiden tulisi olla mustia valkoisella pohjalla ja lisäksi niiden tulee erottua selvästi. Kilpailun järjestäjien näyttämät kolme päällekkäistä numeroa olivat kellertäviä mustalla pohjalla ja niiden korkeus kutakuinkin reilusti alle puolet vaaditusta. Täysin mahdottomia siis havaita kilpailun tuoksinassa. Vastalause hyväksyttiin ja rangaistus muutettiin 15 sekunnin aikarangaistukseksi, joka tiputti sijoitukseni toisesta yhdeksänneksi. 15 sekunnin rangaistukseen päädyttiin katsomalla toisen kutakuinkin samoja kierrosaikoja ajaneen luokan kuljettajalle annetun "Stop and Go" rangaistuksen vaikutusta kierrosaikaan.
Kaikenkaikkiaan ei mikään nappiviikonloppu, mutta tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin seuraavissa kilpailuissa. Kuukauden verran joutuu vielä odottelemaan ennenkuin lähtövalot seuraavan kerran vaihtuvat Alastarossa.
Alastaro 14-15.6.08
Rata-SM kauden toinen kilpailuviikonloppu vietettiin Varsinais-Suomessa Alastaron moottoriradalla. Samaan tapahtumaan oli yhdistetty Formula Renaultin Pohjois-Euroopan mestaruussarjan osakilpailu, joten tunnelma oli entistäkin kansainvälisempi. Kuten tavallista Legendsien kilpailulähdöt olivat viikonlopun ylivoimaisesti parasta antia 33 auton taistellessa tiukasti sijoituksista.
Kuva: JiiVee Korpela
Perjantain harjoituspäivä meni harakoille sään ollessa epävakainen. Olimme kuitenkin ajaneet Alastarossa paljon testikierroksia viime vuonna, joten auton säädöt olivat kutakuinkin tiedossa.
Aika-ajo sujui mukavasti ja aika riitti eturivin lähtöruutuun heti uuden moottorin autoonsa saaneen ja paaluajan ajaneen Jenni Krohnin vierelle. Hieman ehkä olisin voinut kierrosajasta saada nipistettyä pois, mutta muutamalle hyvälle kierrokselle sattui hitaampi auto edelle ja sitä myöten kierrokset menivät pilalle. Legendseissä aika-ajolla ei ole kuitenkaan niin suurta merkitystä kuin esimerkiksi Formula ykkösissä, Legendseillä ohittaminen kun on melkoisen helppoa.
Sitten koittaa ensimmäisen kilpailustartin aika. Viiden sekunnin kyltin poistuttua katse tiukasti punaisiin valoihin. Mielessä vielä Ahveniston vilppilähtö. Nyt pitää olla tarkkana. Valot sammuvat ja tuntuma hieman muutettuun kytkimeen on loistava. Alkukiihdytys sujuu hyvin ja ensimmäiseen mutkaan pääsen kärjessä. Aivan kannassa tiivis letka ja ajolinjaa on hieman muutettava, jottei Matintupa pääse kuittamaan ohitse. Kolmannella kierroksella se perhana kuitenkin pääsee ja saa repäistyä pienen raon. Hammasta purren ja hieman ajotekniikkaa muuttaen perään. Seitsemän kierrosta matkaa maaliin ja Matintupa on ajettu kiinni. Samantien rinnalle ja ohitse. Matintupa kuitenkin kuittaa takaisin, mutta heti seuraavassa mutkassa pääsen takaisin kärkeen. Matintuvan auto alkaa hiljalleen pienenemään taustapeilissä. Sitten takasuoralle lähdettäessä nelonen ei mene heti pesään. Taas on peilit täynnä Matintupaa. Toiseksi viimeinen kierros alkaa ja suoralle lähdettäessä perä irtoaa hieman. Pääsuoran päässä Matintupa livahtaa jälleen ohitse. Päätän, että viimeisen kierroksen takasuoran päässä on minun paikkani yrittää ohitusta. Se ei kuitenkaan onnistu, vaan kakkossijaan on tyytyminen. Ei huono sekään...
Kuva: JiiVee Korpela
Sunnuntain kisaan pääsen starttaamaan paalulta lauantain kisan nopeimman kierrosajan turvin. Vierelläni lähtöruudukossa on Lailavuo ja perässäni kolmosruudussa Matintupa. Lähtö onnistuu jälleen nappiin ja ensimmäisen puolen kierroksen aikana saan revittyä hieman rakoa takanatuleviin. Pari mutkaa ajan turhan varovasti ja niin on letka jälleen perässäni. Vajaa kierros myöhemmin Lailavuo livahtaa ohitse vauhdikkaassa vasemmalle kaartavassa mutkassa ja seuraavalle suoralle saan huonon vauhdin. Matintupa ja Ylinen pääsevät vielä ohitseni ja yhtäkkiä olen neljäntenä. Kierrosta myöhemmin huomaan Matintuvan olevan kärjessä edelläni pienen matkan päässä ja Lailavuon ja Ylisen olevan jälleen takanani. Legendseissä tilanteet vaihtuvat todella nopeaan. Lauantaista hieman muutetut säädöt eivät tunnu oikein hyviltä ja auto puskee mutkissa. Rako Matintupaan ei kapene kovasta yrityksestä huolimatta. Lailavuokin hengittää koko ajan niskaan ja pari kertaa livahtaa ohikin. Pystyn kuitenkin kuittaamaan melkein välittömästi. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olen aivan Lailavuon kannassa. Pääsuoralla rinnalle ja heittämällä ohi. Loppukierros tarkkaa ajoa hieman sisemmällä ajolinjalla ja tästä kampailusta selviydyn voittajana maaliin. Matintupa vain karkasi liian kauaksi taistelun tiimellyksessä. Ei voi mitään.
Kahden kakkossijan turvin nousimme sarjapisteissä toiseksi. Kausi on vasta alussa ja piste-erot pieniä. Vaikka voittoa ei tullutkaan oli tämä viikonloppu yksi parhaista Legends-urallani, eikä tällä kertaa tarvinnut sääntökirjaakaan tulkita...;) Seuraavaksi vuorossa on Seinäjoen katuratakisa heinäkuun lopussa. Sinne lähdemme intoa puhkuen jal luottavaisena viimevuotista hyvää ajoa muistellen.
Seinäjoki 26-27.7.08
Legendsien kolmas kilpailuviikonloppu päristeltiin kauden ainoalla katuradalla Seinäjoen Kapernaumin teollisuusalueella. Katurata tuo aina oman värinsä kilpailuun ja niin kävi tälläkin kerralla. Myös yleisöä on aina Seinäjoella runsain mitoin rock-festarienkin innoittamana, tänä vuonna päästiin komeaan lukemaan 47 300!!
Viikkoa ennen kilpailua kävimme testaamassa Ahveniston radalla muutamaa säätöjuttua ja totesimme ne hyviksi. Testipäivän jälkeen päätimme vielä avata moottorin ja vaihtaa "viheltävän" kannentiivisteen. Samalla koitimme vahvistaa murheenkryyniksi osoittautunutta yhden kannenpultin kiinnityspintaa, jotta kannen kireys ei löystyisi ajon aikana. Tämä yhden kannenpultin löystyminen on varsin yleistä Legendsissä, jossa moottoripyörän moottori on pitkittäin nokalla ja viimeinen sylinteri ei saa kunnollista jäähdytystä ja käy siitä syystä kuumempana kuin pitäisi.
Lauantaiaamuna ennen aika-ajoa oli yksi 20 minuutin harjoitusajo ja sitten pantiin kellot käyntiin tosimielessä. Aika-ajo oli erittäin tasainen ja vain hyvän imuavun saanut Ylinen oli pari kymmenystä muita edellä. Itse sijoituin aika-ajossa neljänneksi vain 0,06 sekuntia kakkosaikaa hitaammalla ajalla.
Nelosruudusta oli hyvä lähteä matkaan ja 15 kierroksen aikana tuli ohiteltua ja tulin ohitetuksi useampaan kertaan. Viimeiselle kierrokselle lähdin aivan Matintuvan takakontissa kiinni ja toiseksi viimeisessä vasemmalle kaartavassa tiukassa mutkassa sain tuikattua itseni toiselle sijalle. Voiton pokkasi Lehtolan Pekka.
Kuva: Mico Wikström
Sunnuntaina olikin vuorossa kaksi kilpailulähtöä. Lauantain lähtöjen jälkeen havaitsemme, että kannenpultin korjaus ei ollut kestänyt ja päätimme varmuuden vuoksi vaihtaa varamoottoriin. Ilta venähti melko pitkäksi kun Reiskan kanssa väänsimme ruuvin jos toisenkin auki ja sitten kiinni. Sunnuntaiaamun lämmittelyssä ilmeni kuitenkin öljyvuoto tässä moottorissa ja ensimmäinen lähtö oli sen verran tiukalla aikataululla, että moottorin vaihto ei tulisi kysymykseenkään. Ei muuta kuin alumiinimassaa vuotokohtaan ja toivotaan parasta. Koekäytimme moottoria vain parikymmentä minuuttia ennen kilpailulähtöä ja kaikki näytti suhtkoht hyvältä. Sitten, kun tuli aika startata lähtöä varten, oli yllätys suuri, kun moottori kävikin vain kahdella sylinterillä.Sytytyslevy oli hajonnut. Ei muuta kuin kiiruun vilkkaa toisesta moottorista levy irti ja hajonneen tilalle. Tässä kaikessa tuhraantui kuitenkin sen verran aikaa, että lähtö oli jo ehtinyt tapahtua. Muutaman kierroksen ehdin lähdön aikana ajaa ja sain 12:nneksi nopeimman kierrosajan, enkä joutunut aivan hänniltä starttaamaan viimeiseen lähtöön. Näiden muutamien kierrosten aikana moottori vuoti sen verran pahasti öljyä, että viimeiseen lähtöön oli vaihdettava ensimmäinen vähemmän viallinen moottori.
Viimeinen lähtö sujuikin melkein loppuun asti mallikkaasti ja vaiherikkaasti Safety Carinkin vierailtua radalla muutaman kierroksen ajan. Sija sijalta pääsin nostamaan sijoitustani 12:lta lähtöpaikalta parhaimmillaan jo kolmanneksi, mutta viimeisessä mutkassa tuli sen verran ahdasta, että en välttynyt osumilta. Lopputuloksena pyörähdys ja joukon hännillä maaliin, saamari!!
Kuva: Mico Wikström
Ei jäänyt hyvä maku kilpailuviikonlopusta ja kaikenkukkuraksi kun molemmat moottorit menivät remonttiin, teettää se vielä reilusti töitä ennen jo 8-10.8 häämöttävää Jurvan kisaa. Siihen mennessä saamme kuitenkin varmasti kaluston kuntoon ja lähdemme jälleen taistelemaan kisan voitosta. Nopeus riittää siihen komeasti, kun kaikki muut palaset loksahtavat kohdalleen...
Jurva 9-10.8.08
Legends-kauden puoliväli ylitettiin elokuun alussa Jurvan kilpailun merkeissä. Lähtökohtamme kilpailuun ei Seinäjoen jäljiltä ollut paras mahdollinen. Kisamoottori saatiin kuitenkin kuntoon, mutta yhtään testiä ei sillä ehditty ajaa ja kannen korjauksen kestävyys oli pieni arvoitus.
Perjantain harjoituspäivä ajettiin sateisissa merkeissä ja kaikissa kolmessa harjoituksessa olimme nopeimpia. Sadetanssi sai alkaa. Lauantain valjetessa sää oli kuitenkin pilvipoutainen ja aika-ajo ajettiin kuivalla radalla. Aika-ajo oli ennakoitua lyhyempi ja siinä ehti ajamaan vain neljä kierrosta. Yksikään kierros ei aivan nappiin osunutja tuloksena oli neljäs sija.
Ensimmäinen lähtö onnistui mukavasti ja sain pidettyä paikkani avauskierroksella. Aivan ei vauhti tuntunut riittävän kiihdytyksissä kärkikolmikon haastamiseen ja eroa alkoi pikkuhiljaa syntyä. Muutaman kierroksen jälkeen Seinäjoen viimeisen mutkan kolarista tuttu kaveri tuli koputtamaan takapuskuria jälleen ja ajauduin hieman leveäksi joutuen päästämään kaksi autoa ohitseni. Tällä kertaa onneksi radan varteen jäi osuman toinen osapuoli. Samantien alkoi myös taivaalta tihuttamaan vettä ja rata liukastui kummasti. Tämä sopi mainiosti kuvioon ja pääsin kahdesta ohitseni livahtaneesta autosta takaisin ohi ja sain kurottua hieman kärkikolmikon karkumatkaa umpeen. Radan jälleen kuivuttua ero kuitenkin tasaantui ja maaliin oli ajaminen sijalla neljä.
Sunnuntain ensimmäiseen lähtöön lähdin sijalta 6 ja ensimmäisellä kierroksella nousin jo neljänneksi. Jostain syystä suoraosuuksilla oli kuitenkin tällä kertaa vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana. Kärkikolmikko karkasi tälläkin kertaa ja Haarahiltusen kanssa sain taistella neljän viimeisen kierroksen ajan sijasta neljä onnistuen pitämään sen ruutulipulle asti.
Sunnuntain toinen lähtö sujui ensimmäisen kahden kierroksen osalta oikeinmukavasti. Seiskaruudusta paransin sijoitustani neljänneksi ja hieman muutetut rengaspaineet tuntuivat tuovan autoon lisää pitoa. Suorilla vauhti ei kuitenkaan edelleenkään ollut vaadittavalla tasolla ja Haarahiltunen pääsi takaisin ohitseni. Radan keskiosan vasemmalle taittavan mutkan ulostulossa olimme rinnakkain ja renkaamme koskettivat kevyesti. Kevyt kosketus oli kuitenkin sen verran raju, että autoni pomppasi hieman ilmaan ja alastulossa alapallonivel taittui. Tämä ei kuitenkaan ajoa haitannut juurikaan. Sen sijaan moottoriin iskenyt öljyvuoto hankaloitti ajoa melko paljonkin öljyn roiskuttua renkailleni. Muutamassa mutkassa oli ulosajokin todella lähellä, mutta radalla kuitenkin pysyin. Kierrosaikani heikkenivät usealla sekunnilla ja vain vaivoin selvisin maaliin ja sain kuin sainkin pidettyä takanauhanneet kilpailijat takanani ollen maalissa viides.
Moottorista petti tällä kertaa pakopuolen nokka-akselin kiinnityspukki ja se aiheutti öljyvuodon. Remonttia jälleen ennen seuraavaa kilpailua. Siihen on onneksi kuitenkin runsaasti aikaa ja ehdimme varmasti saamaan moottorin täyteen iskuun. Seuraava kilpailu ajetaankin sitten taas tutulla Ahveniston radalla syyskuun 6-7 päivä. Sinne lähdemme täynnä taistelutahtoa hakemaan kauden ensimäistä voittoa!
Jurva sijaitsee melkolailla keskellä korpea, mutta sähkö ja urheiluasiat hoituvat saman katon alta...
Ahvenisto 6-7.9.08
Toiseksiviimeinen kilpailuviikonloppu ajettiin kauden avauskilpailun näyttämönäkin toimineella Ahveniston moottoriradalla. Perjantaina sää oli epävakainen ja kahden harjoitusjakson anti jäi melko laihaksi. Kaikki tuntui toimivan kuitenkin mukavasti. Koko kauden aavistuksen vaivannut tehonpuute tosin tuntui vaivaavan edelleen. Perjantai-iltana syykin alkoi selvitä, kun mittasimme moottorimme ns. "ohivuodon". Ohivuodolla tarkoitetaan painesuhdetta, joka karkaa venttiilien kautta palotilasta pihalle venttiilien ollessa suljettuina. Mitä suurempi ohivuoto, sitä vähemmän tehoa. Moottorimme näytti todella huonolta tuossa suhteessa ja päätimme hankkia kilpakumppaniltamme kokonaan uuden kannen moottoriimme. Lisäksi päätimme, että aika-ajon vielä "rimpuilemme" vanhalla vuotavalla kannella ja aika-ajoa seuraavan vajaan neljän tunnin tauon aikana vaihdamme tilalle uuden pitävän kannen. Legendsissä aika-ajolla ei ole niin suurta merkitystä kuin joissain muissa autoluokissa. Sijan viisi takaakin yltää helposti voittoon, mikäli kisavauhti on kohdallaan. Paikalle kannen vaihtoa varten tuli mies, johon aina tiukan paikan tullen voi luottaa: Joppe, joka moottoreitamme muutenkin on laitellut.
Kuva: Mico Wikström
Vuotavasta kannesta huolimatta aika-ajo meni oikein mukavasti ja tuloksena oli paalupaikka. Aika-ajon jälkeen Joppe ja Reiska paiskivat urakalla hommia ja saivat kannen vaihdettua ennen ensimmäistä kilpailulähtöä. Jo koekäyttövaiheessa pystyi selvästi korvalla kuulemaan, että nyt alkoivat moottorin tehot olla samaa luokkaa kuin pahimmillla kilpakumppaneilla.
Ensimmäinen lähtö sujui ensimmäisten kahdeksan kierroksen osalta sijoja yksi ja kaksi Kumpulan Ossin kanssa vaihdellen. Alussa hyvästä lähdöstäni huolimatta Kumpula pääsi ohitseni ja kasvattamaan pienen hajuraonkin. Muutaman kierroksen jälkeen huomasin, että Ossilla alkoi hieman livetä mutkat leveiksi ja itselläni taas tuntuivat renkaat alkavan pitää entistä paremmin. Niinpä pääsin loppujen lopuksi Kumpulasta ohi siten, että kolmantena ollut Lehtolan Pekkakin pääsi puikkaamaan Kumpulan edelle. Heidän nahistellessaan toisesta sijasta, sain rauhassa ajaa viimeiset neljä kierrosta voittomarginaalia kasvatellen. Ruutulipulle oli mukava kurvata kauden avausvoittoa tuuletellen!!
Kuva: Mico Wikström
Toiseen lähtöön jouduin lähtemään ruudusta viisi, kun ensimmäisessä lähdössä ei tullut korkeammalle oikeuttavaa kierrosaikaa puristettua. Lähtö menikin sitten aivan pipariksi ja ensimmäiseen mutkaan mentäessä olin pudonnut sijalle kahdeksan. Vauhti tuntui olevan kohdallaan ja ensimmäisestä lähdöstä hieman muutettu alusta tuntui toimivan todella hyvin. Kierrosaikani lähdössä oli 0,6s nopeampi kuin toiseksi nopeimman. Hyvän vauhdin turvin sain nostettua sijoitustani jatkuvasti ja kierroksella seitsemän nousin suoralla jo johtavan Lehtolan rinnalle. Lehtola kuitenkin teki yllättävän liikkeen keskellä suoraa ja hänen takapuskurinsa sivalsi oman eturenkaani venttiilin poikki, jonka seurauksena rengas tyhjeni. Taistelusta oli luovuttava ja ajeltava hissukseen maaliin sijalla 26. Varmalta näyttänyt toinen voitto lipui sivu suun.
Sarjan yhteispisteissä säilytimme kolmannen sijan ennen viimeistä Jurvan viikonloppua. Tosin kun kaksi huonointa lähtöä jättää pisteistä pois, on sijoituksemme neljäs. Jotta mitalinsyrjään pääsemme käsiksi, vaatii se Lehtolalta epäonnistumista kauden kahdessa viimeisessä lähdössä. Moottoriurheilussa kaikki on kuitenkin mahdollista ja Jurvaan lähdemme ajamaan vain ja ainoastaan voitto mielessä muiden sijoituksia kisan aikana miettimättä.
Jurva, Legends Festival 13.9.08
Kausi päättyi perinteisesti Jurvassa ajettuun yksipäiväiseen Legends Festivaaliin. Lauantain aikana ajettiin tiiviillä tahdilla aamuharjoitukset, aika-ajo ja kaksi kilpailulähtöä. Mukana legendsien lisäksi olivat vain minitonnit.
Kuva: JiiVee Korpela
Kisapaikalle saavuimme perjantaina iltapäivällä ja heti ensimmäisestä harjoituksesta alkoivat ongelmat. Kolmen kierroksen jälkeen pitkän takasuoran jälkeen kuului moottorista räsähdys ja matka katkesi siihen. Myöhempi tarkastelu osoitti, että nokka-akseleita pyörittävä nokkaketju oli mennyt poikki. Erittäin harvinainen vika Yamahan moottorissa, mutta tällä kaudella näyttää näitä harvinaisia harmeja kasaantuvan. Ei muuta kuin kone vaihtoon ja uudestaan radalle. Tällä kertaa murheetonta ajoa kesti puolen kierroksen verran, jonka jälkeen jo Seinäjoen kisasta tuttu öljysuihku alkoi lentää konehuoneesta. Samaisen moottorin öljykanavan halkeama piti olla kunnossa, mutta joku pieni reikä sinne oli kaikesta huolimatta jäänyt. No, tämän jälkeen ei tarvinnut koko moottoria vaihtaa, pelkästään sylinterin kansi. Kello alkoi tikittää jo sen verran pitkällä, että harjoitukset jäivät siihen. Iltamyöhään asti painoimme Reiskan kanssa hommia edustuspäällikkö Jarin soittaessa mieltä virkistävää musiikkia, mutta pimeys ja kylmyys yllätti illan tunteina ennen kuin moottori kävi kunnolla. Kurikan Pitkäjussissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme aamulla pakertamista moottorin parissa. Aamuharjoitukset ehtivät jo mennä, eikä konetilasta kuulunut vieläkään pärinää. Aika-ajotkin alkoivat häämöttää ja oikeastaan viime minuutilla saimme kaikki osat kohdalleen ja moottorin käymään ja ei muuta kuin kylmiltään aika-ajoon.
Aika-ajo ei ihan nappiin osunut, mutta lähtökohdat huomioiden tulos oli kelvollinen kuudes sija. Aika-ajon jälkeen oli vain lyhyt tauko ja päätin, että ajettavuuden parantamiseksi jouset pitää vaihtaa. Reiskalla riitti hommia jousien vaihdon kanssa ja tankkauksen hoitivat eri miehet. Taas ehdimme juuri ja juuri kilpailulähtöön mukaan.
Lähtö onnistui hyvin ja nousin jo ensimmäisissä mutkissa neljänneksi. Virallinen rataennätyskin tuli ajettua ensimmäisten kierrosten aikana ajaessani kärkikolmikon etumatkan umpeen. Lehtolan kuitattuani ajelin kolmannella sijalla ja kyttäsin ohituspaikkaa aivan kärkikaksikon takana. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella radan keskivaiheen mutkassa alkoi moottori sitten pätkiä ja vain hetkeä myöhemmin se sammui kokonaan. Moottoriin oli iskenyt kiusallinen "polttoaineen syöttöhäiriö". Farmarimallisen legendsin tankkaaminen ei ole hirveän helppoa tankin sijaitessa todella hankalassa paikassa. Tankin korkin jälkeen on vielä kuminen turvaläppä ja tankatessa polttoainetta oli roiskahtanut läpän päälle ja siitä maahan. Tankkaus keskeytettiin, kun luultiin, että tankki on jo täysi. Kiireessä jäi tarkistus suorittamatta ja seurauksena oli siis "polttoaineen syöttöhäiriö". Kaikkea sitä voi sattua...
Toiseen lähtöön pääsin paalupaikalta ensimmäisen lähdön nopeimman kierrosajan turvin. Kärkikolmikon kesken vaihdoimme jatkuvasti sijoituksia. Jurvassa on todella pitkä takasuora ja legendsillä toisen takana ajettaessa "imuapu" on todella suuri. Käytännössä kärkimies ohitettiin joka kerta takasuoralla. Yritin passata sijoitustani viimeistä kierrosta varten sellaiseksi, että saisin imusta parhaan hyödyn. Takasuoralla menimmekin viimeisellä kierroksella välillä kolmeakin rinnan Lehtolan ja Ylisen kanssa. Pojat vetivät tällä kertaa pitemmän korren ja jouduin ajelemaan maaliin kolmantena. Pallille kuitenkin.
Kuva: JiiVee Korpela
Loppupisteissä ensimmäisen lähdön keskeytys tiputti meidät viidennelle sijalle. Tosin ilman keskeytystä olisi sijoituksemme ollut jokatapauksessa mitalien ulkopuolella aiempien kisojen murheiden seurauksena. Aivan ilman palkintoja emme mitaligaalassa kuitenkaan jääneet, mekaanikkolähdön voittopokaali tuli Reiskalle ja saimme jopa aivan uuden kiertopalkinnon: "Vuoden tankkaaja". Kiertopalkinto on upea aiheeseen viittaava tyhjä polttoainekanisteri...
Luulimme, että moottorimurheet loppuisivat siihen kun työnsimme kilpa-auton traileriin. Kotimatkalla kuitenkin kun Reiska oli jättänyt trailerin ja minut Tampereelle jatkuivat murheet. Toijalan kohdalla laukesi myös kuljetuskalustostamme moottori ja öljyä oli jokapuolella konetilaa ja alustaa. Onneksi on pitkä talvi aikaa huoltaa Ducatoakin...
Yhteenvetona kaudesta sanottakoon, että alkukausi näytti hyvältä, mutta Seinäjoen toisesta lähdöstä alkaneet murheet poikivat huonoja kisoja liian monta mestaruuden kannalta. Vauhti oli kaluston toimiessa aina kuitenkin erinomaista ja kilpailun nopeimpia kierroksia ja rataennätyksiäkin tuli kauden mittaan ajettua useita. Televisioaikaa saimme MTV3 ja MTV3Max kanavilla ihan mukavasti. Automme taisi näkyä kaikissa lähetyksissä ja haastattelupätkääkin näytettiin useampaankin otteeseen yhteensä useiden minuuttien ajan.
Ei muuta kuin talven aikana kaikki viimeisen päälle kuntoon Ducatoa myöten, jotta teknisiltä murheilta vältytään ensi vuonna. Kolmannella legends kaudellamme tulee olemaan jälleen vain yksi tavoite: voittaa kaikki!!
